Esikäsittelyssä jätevedestä erotetaan suuret kiintoainepartikkelit ja hiekka.
Jäteveden kohdatessa välpän, suurimmat kiintoainepartikkelit jäävät siihen kiinni. Muodostunut välpe pestään, puristetaan ja toimitetaan jätteen polttoon. Ohessa kuva välpästä. Ethän heitä viemäriin mitään sinne kuulumatonta!
Välpän jälkeen on painovoimaan perustuva hiekanerotus ja esiselkeytys.
Esikäsittelyn jälkeen jätevesi johdetaan ilmastukseen. Ilmastuksessa mikrobimassa (=aktiiviliete) syö orgaanisen, liuenneen hiilen. Samalla mikrobien muodostamaan kasvuun sitoutuu typpeä ja fosforia. Kun pääosa hiilestä on syöty, typpeä on vielä jäljellä ja nitrifioivat mikrobit voittavat heterotrofiset mikro-organismit aerobisissa olosuhteissa.
Typenpoiston ensimmäinen vaihe tapahtuu (=nitrifikaatio). Typen poiston toinen vaihe (denitrifikaatio) tapahtuu anoksisissa olosuhteissa. Kesällä typen poisto tehostuu, sillä nämä mikrobit pitävät lämpöisästä. Anoksiset olosuhteet vallitsevat jälkiselkeytysaltaissa, mutta myös ilmastusaltaita ajetaan usein kesäaikaan anoksisina.
Jälkiselkeytysaltaissa liete laskeutuu ja osa siitä palautetaan ilmastuksen alkuvaiheeseen nälkäisenä. Tähän perustuu nimitys aktiiviliete. Osa lietteestä poistetaan, kuivataan ja toimitetaan biokaasulaitoskäsittelyyn muualle.
Viimeisenä vaiheena prosessia on hiekkasuodatus. Se viimeistelee muuten jo hyvän puhdistustuloksen.